torstaina, heinäkuuta 22, 2010

Pari sanaa viikonvaihteeksi uskonnonvapaudesta

Kesällä ei ehdi kirjoittaa blogiin juuri yhtään. Meneillään on tieteellisen artikkelin kirjoittaminen, johon kaikki kesäpuuhien keskellä vähäiset kirjoitusvoimavarat tulee suunnata.

Helsingin Sanomissa oli kuitenkin Kyösti Tarvainen - nimisen veijarin vieraskynäkirjoitus, jossa hän näkee muslimit uhkaksi "ainutlaatuisen suomalaisen kulttuurin" kannalta ja näin ollen "maahanmuuttopolitiikan tarvitsevan muutoksia". Nostan kirjoituksesta inspiroituneena esiin pari vanhaa kirjoitustani. Sitä ennen muutama pointti:

1. Minua ei kiinnosta tsaarinarmeijassa sotilasuralleen ponnahduslaudan saaneen Mannerheimin viiksikarvan vertaa mitä Kyösti Tarvainen tarkoittaa "ainutlaatuisella suomalaisella kulttuurilla", mutta minä pidän Suomen perustuslakia yhtenä sen tärkeimpänä ilmenemismuotona. Siinä taataan yhdenvertaisuus lain edessä (§6):

"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

2. Jatkaen edellisestä, maahanmuuttopolitiikan tiukentaminen ihmisten uskontokunnan perusteella on Suomen perustuslain, ja mitä tärkeintä - terveen järjen- vastaista toimintaa. Uskontokunnalla ei ole mitään tekemistä laillisten ja järjellisten maahantulon estämisperusteiden (esim. Ulkomaalaislaki 2 luku , 11§, 5 momentti, yleinen järjestys ja turvallisuus, kansanterveys, Suomen kansainväliset suhteet) kanssa. Aivan kuin ei ihonvärillä, nenänpään asennolla tai sukupuolellakaan.

3. Tiedän mitä ajattelet. Lue tämä kirjoitus ajatuksen kanssa ja lopeta iniseminen. Asenteita ja mielipiteitä mitataan asenne- ja mielipidemittauksilla, ei väestötilastoilla. Piste. Asioista on voitava puhua-lalla-lalla ei ole mikään argumentti.

4. Myös perustuslakiin kirjattu uskonnon - ja omantunnon vapaus on keskeinen asia, jota pidän yhtenä tärkeimpänä osana "suomalaista kulttuuria".

5. Uskonnon- ja omantunnon vapaus on itsenäisen Suomen historiassa ollut todistettavasti todella uhattuna toisessa maailmansodassa, jolloin Stalinin Neuvostoliitto pyrki muovaamaan poliittisen järjestelmän tiedät kyllä millaiseksi.

6. Toisessa maailmansodassa Suomen riveissä -itsenäisyyden ja uskonnon- ja omantunnon vapauden puolesta- taisteli 156 asekuntoista muslimimiestä. Näistä oli upseereita kahdeksan ja aliupseereita 28. Naisista 17 osallistui lottatehtäviin. Väestöosuuteen nähden (useampi kuin joka viides osallistui sotaan, vaikka lähes puolet oli vielä vailla kansalaisoikeuksia) osallistuminen oli harvinaisenkin tiivistä. Moni muslimi heitti tässä "suomalaisen kulttuurin" puolustustyössä henkensä.

7. Minua ei kiinnosta pätkääkään se, kuinka iso määrä pokkurointia, pelleilyä ja performansseilua Suomen muslimien pitäisi sotiin osallistumisen, jalkapallotähteyden tai kokoomuksen kansanedustajaehdokkuuden lisäksi vielä tehdä, että Kyösti Tarvainen voisi nähdä muslimit osaksi sitä "ainutlaatuista suomalaista kulttuuria", jonka puolesta kansa taisteli, miehet kertoivat ja lallatilaa. Kyse on vain ja ainoastaan Kyöstin omasta ongelmasta.

8. Suomen muslimien ei tarvitse vakuuttaa ketään kuulumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan. He ovat elimellinen osa suomalaista yhteiskuntaa.

9. Eri asia on sitten se, millä tavoin Kyösti Tarvainen ja muut klovnit ovat kotoutuneet uskonnon- ja omantunnonvapautta kunnioittavaan Suomeen. Sekään ei minua kiinnosta vähääkään.

10. Minua kiinnostaa pelkästään oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus.

Ja tässä siis ne tekstit, jotka nostan ylös:

Islam elää valistusaikaa

Kotoutuivatko pojat sodasta?