sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009

If you listen to fools, the mob rules

Legenda kertoo, että muinoin 80-luvulla Swissair ja Saudi-Arabian hallitus kävivät uskontopoliittista keskustelua. Saudi-Arabian hallitus koki, että Swissairin tunnus on kristillinen symboli, jota ei pitäisi sallia maassa, jolla on Mekan ja Medinan vuoksi erityinen merkitys islamin päämaana. Swissairille ehdotettiin, että sen tunnus tulisi peittää Riadiin suuntautuvilla lennoilla.

Swissairin edustajat totesivat, että Sveitsi on pasifistinen ja puolueeton maa. He loivat katseen Saudi-Arabian Airlinesin logossa näkyviin sapeleihin, ja totesivat, että Swissair peittää tunnuksensa, mikäli Saudi-Arabian Airlines tekee saman omalle logolleen ja kunnioittaa Sveitsin asemaa puolueettomana ja pasifismiin pyrkivänä maana. Neuvottelut jäivät kaiketi varsin lyhyiksi, eikä kummankaan lentoyhtiön logoja ole koskaan peitetty.

Tätä diplomatia on. Keskinäistä kuuntelua, vähän pelinkin pelaamista, neuvottelua. Tällöin päästään parhaimpiin lopputuloksiin.

***

Sveitsissä päätettiin hiljan kieltää minareettien rakentaminen. En tiedä mitä kiellolla tavoiteltiin. Ääri-islamismin vastaisena taktisena ja diplomaattisena siirtona kielto on samaa luokkaa kuin Sex Pistols - yhtyeen muinainen työluvan epääminen Suomessa. Punk - musiikin ajateltiin tarjoavan lapsille ja nuorille "anarkiaa ja väkivaltaa", joten tämä nuorison mieliä saastuttava ulkomainen vaikute tuli kieltää.

Lapset ja nuoret ryhtyivät tietenkin rakastamaan punkkia vain entistä innokkaammin, ja taidettiinpa Sex Pistols - aiheesta väsätä koko joukko systeemin vastaisia ralleja - tällöin ei oikeastaan enää ollut väliä sillä, että Sex Pistols ehti hajota ennen kaavailtua Suomen keikkaa. Bändi ei olisi maassa esiintynyt vaikka työlupa olisikin hellinnyt.

Mikäli ääri-islamismia halutaan vähentää, viimeisin asia mikä kannattaa tehdä, on tarjota ääri-islamisteille ilmainen moralisointiagenda.

Nuoria ja sisäpiirijengiytyneitä poikia karismaattisilla puheillaan internetissä ja kellarimoskeijoissa houkuttelevat populistit saavat minareettikohuista vain lisää tuulta purjeisiinsa. Uskonnon- ja omantunnonvapautta rajoittavien kieltojen asettaminen ja samanaikainen liberalismin perinnön nimeen vannominen on niin näkyvää tekopyhyyttä, ettei ole ihme että maailmalla älistään.

Lehti uutisoikin asiasta jo näin.

Hommafoorumilaiset... eiku anteeksi, "jihadistit" pääsevät esiintymään kovinakin lännen kaksinaamaisuuden osoittajina unohtaen täysin sen, että heille uskonnonvapaus tarkoittaa vain oman uskonnon harjoittamisvapautta ja oman lähipiirin totunnaisten oikeuksien turvaamista. "Muita", vähemmistöjä ja "niitä semmosia kaiken maailman..." he eivät puolusta.

***

Kiintoisaa oli seurata minareettikiellon herättämää keskustelua Kuwaitin parlamentissa. Kevään vaaleissa takkiinsa ottaneiden islamistiryhmittymien äärikonservatiivisimpiin edustajiin kuuluva parlamentaarikko Waleed Al-Tabtabaie totesikin, että "kielto kertoo ristiretkihengestä maassa, joka väittää edustavansa liberaalia sekularismia".

Liberaali kansanedustaja, uskonnonvapautta Kuwaitissa edistämään pyrkivä parlamentin ensimmäisiin naiskansanedustajiin lukeutuva Rola Dashti taas oli mitä ilmeisimmin ärsyyntynyt siitä, että konservatiivisiiven islamistiparlamentaarikot pääsevät Sveitsin äärioikeiston ansiosta keppihevostelemaan ja jeesustelemaan (vai voisiko sanoa muhammedistelemaan) minareettikiellolla.

Hän totesi, että "maailman maiden, mukaan lukien Kuwaitin, tulee kunnioittaa kaikkien ihmisten ja uskontojen uskonnon - ja omantunnon vapautta", ja että Sveitsin minareettikielto on "tärkeä oppitunti Kuwaitille". Hän viittasi siihen, että Kuwaitin bohra- vähemmistön rakennusoikeuksia oli maassa juuri rajoitettu islamistien tuella. Jos kerran kaikkien vastustama minareettikielto Sveitsissä on ristiretkimentaliteettia, mitä bohroihin kohdistuvat täysin vastaavanlaiset rajoitukset Kuwaitissa ovat? Sitä itteensä. Minareettikiellon rinnastaminen Kuwaitin vastaaviin kieltoihin oli Dashtilta tarpeellinen näpäytys.

***

Vähemmistöuskonnon minareettikiellon kannattaminen on varsin pitkälle juuri sitä, mitä ääri-islamismikin on: vähemmistöryhmien ja toisin uskovien vapauksien rajoittamisten kannattamista. Täysin oma seikkansa on se, että juuri Saudi-Arabian wahhabiittien kaltaiset fundamentalistisuuntaukset ovat puhuneet "aitoon islamiin" palaamisen tärkeydestä ja siitä, että "aitoon islamiin" eivät kuulu prameat, korkeat minareetit.

Minareettikielto on kollektiivinen rangaistus niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa, ja sillä puututaan asiaan, joka ei millään tavoin rajoita yksilön vapausoikeuksia.

Puuttumalla siihen, minkä näköisiksi taloja rakennetaan ei pystytä vaikuttamaan vakavampiin ongelmiin - esimerkiksi yksilöiden toimintavapauksien rajoittamiseen perinteen nimissä.

Vaikkapa perheväkivaltaan päästään puuttumaan parhaiten, mikäli väkivaltatyöntekijällä on yhteisön luottamus ja yhteisöllä tieto siitä, mitä väkivaltatyöntekijä oikeasti ajattelee. Luottamuksen saaminen edellyttää vähintään sitä, että ihmisellä on kyky erottaa uskonnollisuus ja uskonnollinen kiihkoilu toisistaan.

***

Kun asioita pidemmän päälle pohtimattomille annetaan vähemmistökysymyksissä rajoittamattomasti valtaa, kuten kansanäänestyksissä yleensä on vaarana, saadaan aikaan lähinnä typeriä päätöksiä ja pelkkää vähemmistöt oikeudettomaan asemaan jättävää "mob rules"- enemmistötyranniaa, mikä on oikeusvaltion irvikuva.

Asian totesi taannoin myös bändi nimeltään Black Sabbath, jolla oli uransa varrella myös omat säännölliset taistelunsa uskonnollisten ja poliittisten oikeistofundamentalistien kanssa.

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Kansainvälisen suojelun tarve selvitetään turvapaikanhakuprosessissa

Lähetin allaolevan kirjoituksen Helsingin Sanomien yleisönosastoon, mutta sitä ei julkaistu.
Julkaisen sen ohessa hieman muokattuna siten, että laitan väitteideni pohjalla käytetyt lähteet näkyviin. Alkuperäisessä mielipidekirjoituksessa ei lähteitä oltu mainittu.

***

Helsingin Sanomien uutistoimituksen uutispäällikkö Perttu Kauppisen (HS 24.11.2009) mukaan Suomen rajavartijoiden on ”syytä” kouluttaa lentoyhtiöiden työntekijät ”raakkaamaan turvapaikkaa halajavat tsetseenit pois lennoilta”, koska ”runsaalla puolella afgaaneista ja tsetseeneistä ei ole ollut perusteita saada Suomesta turvapaikkaa.”

Kauppisen laskuopin mukaan puolella hakijoista perusteet saada turvapaikka on siis ollut. Kansainvälisen suojelun tarve voidaan arvioida, mikäli ihmisellä on mahdollisuus jättää turvapaikkahakemus. Mikäli henkilö jää Istanbulin lentokentälle, emme voi myöskään tietää, olisiko hän tarvinnut kansainvälistä suojelua vai ei. Ihmisen matkan estäminen mahdollisen turvapaikkahakemuksen jättämisriskin vuoksi on yksiselitteisesti niin Suomen lain kuin Geneven pakolaissopimuksenkin vastaista.

Lentokenttätyöntekijät voivat tarkastaa matkustusasiakirjat, mutta heillä ei ole välineitä eikä asiantuntemusta kansainvälisen suojelun tarpeen selvittämiseen. Suojelun tarpeen voi selvittää vain ja ainoastaan se viranomainen, jolle tämä tehtävä on Suomen laissa annettu ja jonka päätöksistä voi valittaa Suomen oikeusistuimissa.

Suurella osalla turvapaikanhakijoista on puutteelliset henkilö- ja matkustusasiakirjat tai ei niitä ollenkaan. Usein henkilö ei voi vaikuttaa tilaansa itse. Asiakirjojen epäselvyydet voivat johtua muun muassa lähtömaan sekavasta tilanteesta, romahtaneesta tai puutteellisesta hallinnosta (1).

Turvapaikanhakijoiden toimeentulotukijärjestelmä on Suomessa ollut pääsääntöisesti sama vuodesta 1999 lähtien. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan turvapaikanhakijoiden määrät ovat vuoden 1999 jälkeen vaihdelleet, mutta pysyneet useimmiten yli 3000 hakijassa. Määriin vaikuttavat monet tekijät, muutamia mainitakseni EU:n jäsenvaltiomäärän muutokset, liikenneyhteyksien kehittyminen, turvallisuustilanteen kehitys lähtömaissa ja lakimuutokset naapurimaissa (kts. esim. UNHCR:n Global trends- raportti).

Vuonna 2007, jolloin Suomeen tuli ennätysmäisen vähän hakijoita, 1505, ”pienemmän rahan” Ruotsiin hakijoita tuli 36 207. Toimeentulotuki ei ole lainkaan ainut eikä keskeisin turvapaikkahakemuksen jättämisen motivaattori.

Viittaukset:

(1) Medical Foundation for the Care of Victims of Torture: Staying alive by accident: torture survivors from Turkey in the UK , 2

Raportin mukaan 16 kyseisen kidutettujen kuntoutuskeskuksen asiakasta oli saanut pakolaisstatuksen Britanniasta raportin kirjoittamisajanjaksona. Näistä kuudestatoista ihmisestä vain kaksi oli saapunut Britanniaan omalla passillaan. Kuudella oli ollut väärennetty passi, neljällä ei matkustusasiakirjoja ollenkaan.

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Perusasiaa perheenyhdistämisestä

Suomen ulkomaalaislaissa keskeisimmät perheenyhdistämistä koskevat pykälät ovat pykälät §37, §114 sekä §115.

Pykälä 37 menee näin:

” Tätä lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity.

Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy.”

Ensisijaisesti perheenyhdistämisellä tarkoitetaan siis sitä, että alaikäiset lapset ja heidän huoltajansa tulevat asumaan yhteistä perheenkaltaista elämää samassa ruokakunnassa tai sitä, että ihmiset muodostavat avioliiton tai sen kaltaisen suhteen.

Helppoa ja automaattista perheenyhdistäminen ei ole, vaan kukin hakemus käsitellään yksilöllisesti ja kansainvälistä suojelua saaneiden kohdalla käyttäen kokonaisharkintaa, josta on muotoiluja pykälässä §114.

Migrin tilastojen mukaan vuonna 2008 yhteensä 1981 ihmistä sai avioliitonkaltaisen perhesiteen perusteella oleskeluluvan, ja 2763 alle ”18-vuotiasta naimatonta lasta” sai oleskeluluvan perhesiteen perusteella.

Näiden lisäksi on olemassa ulkomaalaislain pykälä §115, joka menee näin:

”Oleskelulupa myönnetään pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen muulle omaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta. Jos hakijan katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita, suoritetaan kokonaisharkinta 114 §:n 2 momentista ilmenevällä tavalla. (8.5.2009/323)
Oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.”

Muulla omaisella on tarkoitettu yleensä täysi-ikäisen ihmisen iäkkäitä vanhempia, hänen täysi-ikäisiä lapsiaan tai naimattomia sisaruksia.

Julkisuudessa olevien egyptiläis- ja venäläismummojen tapauksista saisi helposti kuvan, että pykälää §115 ei sovellettaisi Suomessa ollenkaan. Kuitenkin vuonna 2008 yhteensä 325 ”muuta omaista” sai oleskeluluvan Suomessa. 414 "muuta omaista" sai kielteisen päätöksen.

Ulkomaalaislakiin on lähiaikoina luvassa muutoksia perheenyhdistämisoikeuteen liittyen. Tähän liittyy hallituksen esitys HE 240/20009. Pakolaisjärjestöt ovat kommentoineet perheenyhdistämiseen luvassa olevia muutoksia tällä tavoin.

Oman huomioni haluaisin kiinnittää Helsingin Sanomien uutiseen ”Perheiden yhdistämiset tuovat Suomeen lähivuosina tuhansia somaleja” (HS 16.11.2009), jonka oli kirjoittanut Kristiina Markkanen.

Mielestäni uutisessa syyllistyttiin paikoin asiavirheisiin ja ylimalkaisuuksiin tai ainakin harhaanjohtavaan uutisointiin jättämällä olennaisia asioita kertomatta.

Kommentoin kahta lausetta:

”Perheiden yhdistämiset tuovat Suomeen lähivuosina tuhansia somaleja.”

Niin aikaväli kuin määrätkin esitetään epäselvästi. Kuinka pitkä aikaväli on ”lähivuosina”? Kuinka monta tuhatta ihmistä on ”tuhansia somaleja”? Uutista voi tulkita helposti siten, että perheenyhdistämisen kautta tulevien somalialaisten vuosittainenkin luku saattaisi nousta useisiin tuhansiin. Kaikenmaailman hommafoorumeita ja Helsingin Sanomien keskustelupalstoja vilkaisemalla huomaa, että tämä tulkinta on paikoin jopa dominoiva.

Kehitystrendejä epäselvästi esitettäessä unohtuu se tosiseikka, että vuonna 2008 yhteensä 563 somalialaista sai muun kuin kansainväliseen suojeluun perustuvan oleskeluluvan Suomesta (näiden 563 perhesiteen kautta oleskeluluvan saaneen lisäksi siis 148 somalialaista sai ”suojelun tarpeeseen” perustuvan oleskeluluvan Suomesta. ”Suojelun tarve” on poistunut lakimuutoksella vuoden 2009 alussa ja muuttunut "toissijaiseksi suojeluksi", tästä kirjoittanen myöhemmin). Vuonna 2009 ensimmäisen 9 kuukauden aikana 429 somalialaista sai perhesiteen perusteella oleskeluluvan. kts. Migrin tilastot

Lisäksi itse käyttäisin varsinkin oleskelulupa-asioita käsittelevässä uutisessa ihmisryhmästä mieluummin kansalaisuuteen viittaavaa ilmaisua "somalialainen" kuin etnisyyteen viittaavaa ilmaisua "somalit". Etnisyyden valikoiva käyttäminen uutisoinnissa ohjaa helposti lukijat ajattelemaan, että juuri tietyistä maista tulevat ihmiset ovat enemmän "etnoja" kuin muut, ja etnisyyden olevan ensisijaisempi identiteetin osa kuin mitä se oikeasti on.

Ihmisen ylietnisointi ja ylikulturisointi ei ole mitenkään harvinaista, vaan sangen usein ihmisen toiminta ruokaostoksista vessassa käyntiin selitetään aina "niiden kulttuuripiirteenä", ikään kuin ihminen olisi jonkinlainen "kulttuurin" ohjaama robotti. Seurauksena voi olla vaikkapa hoitovirheitä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin. , 2

”Somalialainen Amina tuli Suomeen alaikäisenä ja yksin neljä vuotta sitten. Kun hän viimein sai oleskeluluvan, hän sai myös anoa perheenyhdistämistä. Kahdeksan kuukautta sitten hänen 15-henkinen perheensä saapui Addis Abebasta somalipakolaisten leiriltä Suomeen. Nyt koko perhe, kolme sukupolvea, asuu pienessä kaksiossa Helsingissä. Yhtään sänkyä ei mahdu, vaan patjat levitetään illalla koko asunnon leveydeltä lattialle. Siskonpetiin käyvät kaikki: mummo, vaari, siskot, veljet, isä, äiti ja siskon perhe, jossa on nyt myös pieni vauva. Kaikki perheenjäsenet ovat menneet kielikursseille, ja lapset ovat aloittaneet koulun.”

Kuvaus antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, ketkä itse asiassa voivat saada perheenyhdistämisen kautta oleskeluluvan Suomeen: naimattomat alaikäiset lapset ja heidän huoltajansa sillä tavoin miten ”eurooppalainen ydinperhekäsitys” yleensäkin ymmärretään.

Maahanmuuttoviraston mukaan ”jos hakijana olevan omaisen ja Suomessa asuvan omaisen kiinteä perhe-elämä on jo päättynyt aiemmin tavanomaisista perhesyistä, esimerkiksi aikuisen lapsen alettua viettää perhe-elämää aviopuolisonsa kanssa, oleskelulupaa ei voida myöntää aikaisemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkamisen perusteella” (eli pykälän §115 perusteella). Näin lakia on myös sovellettu käytännössä eikä mitään poikkeuskäytäntöä ole.

Näin ollen sisko ja ”siskon perhe” eivät ole voineet saada oleskelulupaa Aminan perheenyhdistyshakemuksen perusteella. Voi olla, että alaikäinen sisko on aloittanut perhe-elämän vasta Suomeen tultuaan. Tämähän on jokaisen ihmisen oikeus, mutta tällaiset asiat pitäisi kertoa jutussa, jottei väärää mielikuvaa perheenyhdistämiskäytännöstä syntyisi.

Ulkomaalaislain §115:ssä mainittuun "täyteen riippuvuuteen" ei riitä henkinen ja taloudellinen riippuvuus. Hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin kun Suomessa on alaikäinen lapsi, jonka äiti on erittäin sairas, on ollut perusteltua saada isoäiti Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Tai isovanhemmilla tulee olla vakava sairaus, jota ei lähtömaassa pystytä millään tavoin hoitamaan. Pykälää §115 sovelletaan yleensä hyvin tiukasti: tämän luulisi olevan jo selvää egyptiläismummojenkäännytysuutisten myötä.

Uutiseen sinänsä liittymättä, myös asiantuntematon vuosia jatkunut ankkurilapsihysteria kaipaisi hieman suhteellistamista. Ulkomaalaislain 36§ toisessa momentissa puhutaan maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien sääntöjen kiertämisestä, ja myös tätä kohtaa on käytetty perheenyhdistämisistä ratkaistaessa. Kaiken kaikkiaan todellisuus voi olla paljon tylsempi kuin mitä monet kuvittelevat.

Niinpä toivoisi että keskityttäisiin olennaisiin asioihin. Kuten esimerkiksi lähiöiden asuntojen, asumisviihtyvyyden, asumisneuvonnan ja naapuruussuhteiden kehittämiseen, josta olen muistaakseni joskus kirjoittanut jotakin.

perjantaina, marraskuuta 06, 2009

Hedelmiä tulee vähemmän ja enemmän

Kokonaishedelmällisyysluku on kiintoisa sana, jolla tarkoitetaan keskimääräistä lapsimäärää jonka nainen tulee todennäköisesti saamaan ”lastenkantovuosinaan” (child-bearing years). Näiksi vuosiksi yleensä nähdään ikävuodet 15–49 (The Economist, Volume 393, Number 8655, 29).

Toisin kuin syntyvyys, joka ilmoittaa syntyneiden määrän tuhatta asukasta kohden, kokonaishedelmällisyysluku ottaa huomioon väestökehitystä arvioitaessa äitiys - ja lapsikuolleisuuden. Sen tärkeä rinnakkaiskäsite on nettouusiutumisluku, jolla tarkoitetaan lapsimäärää, joka tarvitaan väestökehityksen pitämiseen tasapainossa. Kaikki lapset eivät pääse lähellekään ikää jona he todennäköisesti alkaisivat saada lapsia, joten korkeamman lapsikuolleisuuden maissa nettouusiutumislukukin on korkeampi.

Mikäli lapsikuolleisuus on nolla tai lähellä sitä, nettouusiutumisluku on 2.0: kaksi vanhempaa ”korvataan” kahdella lapsella. Keskimäärin ”rikkaissa maissa” nettouusiutumisluku on 2.1, ”köyhissä maissa” se voi mennä jopa yli 3.0:n.

The Economist kirjoitti uusimmassa numerossaan maailman kokonaishedelmällisyysluvun muutoksista.

Vuonna 1970 vain 24 maassa kokonaishedelmällisyysluku oli 2.1 tai vähemmän näiden kaikkien maiden ollessa rikkaita teollisuusmaita. Tällä hetkellä samoissa luvuissa on 70 maata kaikilta mantereilta. Vuosien 1950 ja 2000 välillä kehitysmaiksi katsottujen maiden kokonaishedelmällisyysluku on laskenut kuudesta kolmeen.

Economistin mukaan maailman kokonaishedelmällisyyden keskiarvo on tällä hetkellä 2.33. Arvioiden mukaan vuonna 2020 maailman kokonaishedelmällisyysluku menee alle nettouusiutumisluvun ensimmäistä kertaa.

Economistin mukaan kokonaishedelmällisyyden kehitys kehitysmaissa on lähellä sitä murrosta, mikä teollistuvassa Euroopassa tapahtui 1800- ja 1900-luvuilla. Muutoksen nopeus vain on rivakampi. Iso- Britanniassa kokonaishedelmällisyysluku laski 6:sta 3:een 130 vuodessa (1800-1930), kun Etelä-Koreassa tässä meni vain 20 vuotta (1965-1985). Mauritiuksella puolittumiseen meni 10 vuotta (1963-1973).

Iranissa kokonaishedelmällisyys nousi hetkellisesti kun maan khomeinilainen regiimi lopetti Shaahin aikaiset perhesuunnitteluohjelmat. Lasku kuitenkin alkoi lähes saman tien, toki Irakin-Iranin sodan sekoittaessa kuviota. Poliittisilla ohjelmilla on hyvin vaikea saada ihmisiä lisääntymään, mikäli maan elinkeinorakenne on muutoin modernisoitumassa, väestö kouluttautuu ja molemmat sukupuolet alkavat käydä töissä. Khomeinin ”lisääntykää ja täyttäkää maa” – kehotukset olivat käytännössä yhtä tehokkaita kuin Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen vastaavanlaiset vetoomukset.

Vuonna 1976 Iranissa vain 10% maaseudun 20-24-vuotiaista naisista oli lukutaitoisia. Tällä hetkellä luku on 91%. Koulutetut naiset hakeutuvat todennäköisemmin työelämään, saavat todennäköisemmin parempaa tienestiä, vaativat todennäköisemmin ehkäisyä ja haluavat todennäköisemmin pienempiä perheitä. Vuonna 1984 Iranin kokonaishedelmällisyysluku oli 7, mutta vuonna 2006 vain 1.9.

Economistin mukaan kokonaishedelmällisyys alkaa laskea kun BKT per capita on 1000-2000 Yhdysvaltain dollaria (n. 673 e marraskuussa 2009). Nettouusiutumisluku saavutetaan yleensä BKT:n per capita ollessa $4000-10 000 (n. 2690e- 6729 e). Tämän jälkeen hedelmällisyysluku pysyy nettouusiutumisluvun tasolla tai sen alapuolella, joidenkin maiden kohdalla jälleen noustakseen hieman. (kts. kuvio) Esimerkiksi Yhdysvallat ainoana ”rikkaana valtiona” maailmassa on kertaalleen nettouusiutumisluvun saavutettuaan myös noussut jälleen sen yläpuolelle.




Meiningit siis muuttuvat. Oletukselle jonkin valtion, yhteisön tai ”kulttuurin” pysymisestä täysin samanlaisena vuodesta toiseen riippumatta makrotaloudellisista, mikrotaloudellisista, kommunikaatioympäristön muutoksiin liittyvistä ja muista melskeistä on vaikea löytää mitään perusteita.

Tämä tulisi ottaa huomioon kaikissa keskusteluissa, joissa puhutaan väestökehityksestä.